Lucas Espindola on soveltavan crossfitin pioneeri Suomessa

Soveltavan crossfitin ryhmän ensimmäiset osallistujat ovat olleet pääasiassa pyörätuolirugbyn pelaajia. Kolmantena vasemmalta on Lucas Espindola. (kuva: Stadi Crossfit)

Brasilialainen Lucas Espindola aloitti helsinkiläisessä Stadi CrossFitissä soveltavan crossfitin ryhmän vuoden 2018 alussa. Ryhmän ytimen muodostavat pääkaupunkiseudun pyörätuolirugbyn pelaajat, mutta ryhmään voi tulla mukaan kuka tahansa. Lucas vastasi kysymyksiin ryhmän synnystä ja soveltavasta crossfitistä:

Milloin ja miten tulit Suomeen?

Olin täällä lomamatkalla vuonna 2006. Eräänä päivänä vain heräsin ja päätin, etten palaisi Brasiliaan, koska halusin nähdä millaisia mahdollisuuksia Helsingillä ja Suomella olisi antaa minulle ohjaajana. Minulla oli mukanani vain laukullinen vaatteita, joten alkuun minun täytyi tehdä monia erilaisia hommia päästäkseni leivän syrjään kiinni. Pikku hiljaa pääsin tekemään ohjaajan töitä ja nykyään olen osaomistajana Stadi CrossFitissä kahden partnerini kanssa. Se on osa isompaa Stadi Fit Health Center -yritystä.

Miten päädyit kouluttautumaan soveltavan crossfitin ohjaajaksi?

Olin urheilu- ja liikuntatieteiden kandidaatti ja työskennellyt personal trainerina Brasiliassa ennen Suomeen muuttamista. Crossfitiä kokeilin ensi kerran 2012 ja valmistuin 1-tason crossfit-ohjaajaksi vuotta myöhemmin. Sen jälkeen olen kouluttautunut lisää ja viime vuoden lokakuussa olin New Yorkissa soveltavan crossfitin koulutuksessa. Minulla on taustaa urheilukuntoutuksesta, joten soveltavassa crossfitissä tunsin pystyväni yhdistämään nämä kaksi asiaa.

Onko Stadi CrossFitin soveltavan crossfitin ryhmä ensimmäinen laatuaan Suomessa?

Kyllä! Voimme ylpeillä olevamme ensimmäinen crossfit-sali, jossa on koulutettu soveltavan crossfitin ohjaaja, ei pelkästään Suomessa vaan koko pohjoisessa Euroopassa.

Ryhmässäsi on neliraajahalvaantuneita osallistujia. Onko harjoitteiden soveltaminen näin vaikeavammaisille henkilöille hankalaa?

Tämä on hyvin yleinen kysymys soveltavaan crossfitiin liittyen, ja vastaus on yksinkertaisempi kuin moni uskoisi. Harjoitteet suunnitellaan niin, että ne perustuvat ärsykkeisiin. Kun henkilö istuu, niin esimerkiksi kyykkyä tehtäessä liike on korvattu sellaisella, joka tuo samanlaisen ”ylös ja alas” -ärsykkeen, eli esimerkiksi dippejä renkailla.

Miten löysit ensimmäiset osallistujat soveltavan crossfitin ryhmääsi?

Kun olin saanut kurssin suoritetuksi Yhdysvalloissa, eräs urheilija (Anna Pasanen) otti minuun yhteyttä sosiaalisen median kautta ja kysyi, milloin voisin aloittaa ryhmän Suomessa. Hän oli seurannut kansainvälisiä soveltavan crossfitin harrastajia ja oli kiinnostunut kokeilemaan sitä itsekin, mutta ei ollut vielä löytänyt sopivaa paikkaa. Kun tapasimme, hän kertoi pelaavansa pyörätuolirugbymaajoukkueessa, ja sitä kautta ryhmään tuli muitakin rugbynpelaajia.

Onko ryhmässänne vielä tilaa uusille harrastajille?

Meidän soveltavan crossfitin ryhmämme on kuin mikä tahansa muu ryhmistämme viikkokalenterissamme. Maanantaisin ja torstaisin on normaalit tunnit ja keskiviikkoisin on kaikille avoin tunti, joka on pyhitetty tekniikoiden opetteluun. Kuka tahansa on tervetullut kokeilemaan ja näkemään, olisiko tämä sopiva harrastus juuri hänelle. Ilmapiiri on hyvin rento ja vastaanottavainen. Ja kyllä, meillä on edelleen tilaa uusille harrastajille.

Mitä neuvoja antaisit muille crossfit-saleille, jotka harkitsevat soveltavan crossfitin ryhmän aloittamista?

Ensimmäinen asia on, että ohjaaja on pätevä ohjaamaan sovellettua crossfitiä, jotta hänellä on riittävä ymmärrys siitä, millaista on ohjata harrastajia, joilla on vamma. Tärkeintä on kuitenkin kohdella heitä kuin ketä tahansa harrastajia salillanne. Voin vakuuttaa, että he ovat aivan yhtä kykeneväisiä kuin muutkin!

Mitä on suunnitteilla seuraavaksi?

Tällä hetkellä olen tiiviissä yhteydessä Adaptive CrossFit Trainingin johtajan kanssa ja yritän saada soveltavan crossfitin ohjaajakursseja Eurooppaan ja tietysti myös Suomeen. Tavoitteena on isännöidä kurssia täällä jo kesällä 2018.

LisätietojaTämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Artikkeli on julkaistu Vammaisurheilu & -liikunta -lehdessä 1/2018