Toinen jalka ulkona -Instatili tarjoaa retkeilytietoutta ja vertaistukea amputoiduille

Tiina Nopanen

Tiina Nopanen tavattavissa Apuvälinemessujen Luontomaassa 11.–12.5.

Tiina Nopanen sairastui 4-vuotiaana osteomyeliittiin eli luutulehdukseen. Se alkoi vasemman jalan nilkasta ja oli sen verran ärhäkkää laatua, että jalka jouduttiin amputoimaan säären puolivälistä Nopasen ollessa 10-vuotias. 

Luutulehdus ei antanut periksi, vaan jatkoi etenemistään. Viisi vuotta myöhemmin Nopasen vasen jalka amputoitiin uudelleen, tällä kertaa polven yläpuolelta.

– Olin tosi kauan ”kaapissa” amputaationi kanssa. En esimerkiksi kehdannut kävellä julkisesti proteesi paljaana, Nopanen kertoo.

Pari vuotta sitten keravalaisen Nopasen proteesipaja vaihtui. Uusi proteesimestari sanoi, että Nopanen voisi olla hyvä kandidaatti saamaan nykyaikaisen, mikroprosessorin avulla toimivan proteesijalan. Se tunnistaa kehon painopisteen ja asennon ja osaa sen perusteella päätellä, miten sen tulee toimia. Esimerkiksi portaiden kävely tai epätasaisessa maastossa kulkeminen on huomattavasti sulavampaa kuin mekaanisen proteesin kanssa.

– Uuden jalan kanssa oli aika lailla opettelemista. En ollut saanut fysioterapiaa sitten lukiovuosien, eli toisen amputaation jälkeen. Kävelyasentoni oli ihan vääränlainen ja viime syksy oli tosi tiukkaa, kun piti opetella vääränlaisesta kävelystä pois ja opetella oikea tekniikka, Nopanen toteaa.

Uuden äärelle asettuminen sysäsi Nopasen ajattelemaan uudelleen myös omaa identiteettiään. Hän huomasi, että Suomesta oli vaikea löytää tietoa elämästä jalkaproteesin kanssa. Kenties moni muukin elää ”amputaatiokaapissa”, kuten Nopanen oli pitkään tehnyt?

Nopanen ja hänen miehensä Tuomo Nykänen ovat innokkaita retkeilijöitä, joten Nopanen päätti yhdistää kaksi itselleen läheistä asiaa; Hän perusti retkeily- ja proteesiaiheisen Instagram-tilin Toinen jalka ulkona.

– Itselläni 90-luvulla amputoituna ei ollut vertaistukea tai amputoituja esikuvia saatavilla. Avasin tilin, jotta pystyn antamaan sellaista tietoa, jota itsekin haluaisin lukea vertaisiltani. ”Amputaatiokaapista tuleminen” oli tärkeä piste myös henkisesti itsensä hyväksymisessä. Puhumalla näistä asioista siitä tulee normaalimpaa myös vammattomille, Nopanen pohtii.

Nopasella on pitkä kokemus retkeilystä mekaanisen proteesin kanssa ja nyt melko paljon tuntumaa myös mikroprosessoriproteesin kanssa retkeilyyn.

– Mikroprosessoriproteesi täytyy pystyä lataamaan noin viiden päivän välein ja täytyy varoa, ettei se pääse kastumaan, mutta koen että se on huomattavasti luotettavampi ja turvallisempi hankalammissa maastoissa kuin mekaaninen proteesi. Kompastumisia tapahtuu huomattavan paljon vähemmän. Kun liikkuminen on ergonomisempaa, ei kroppa myöskään väsy niin paljon, Nopanen sanoo.

Nopanen on keskiviikkona 11.5. ja torstaina 12.5. tavattavissa Helsingin Messukeskuksessa Apuvälinmessuilla Suomen Paralympiakomitean koordinoimassa Luontomaassa. Paralympiakomitean luontoliikuntahankkeissa on viime vuosina painotettu sitä, että luontoliikuntakohteista tulisi olla saatavilla mahdollisimman tarkat ennakkotiedot, jotta toimintarajoitteiset liikkujat voivat itse tehdä arvion siitä, soveltuuko kohde juuri heille. Nopanen on tästä hyvin vahvasti samaa mieltä.

– Toki on hienoa, jos jollain reitillä on leveät pitkospuut koko matkalla, mutta usein reitit ovat silloin lyhyitä ja varsinainen luontoelämys saattaa jäädä siitä kauas. Itseäni luonnossa liikkujana kiinnostaa ennen kaikkea polkujen kunto, eli miten kivikkoista ja juurikkoista reitillä on.

Nopasen kanssa pääsee siis keskustelemaan retkeilystä ja proteeseista Apuvälinemessuille, mutta hänelle voi käydä esittämässä kysymyksiä myös Toinen jalka ulkona -Instagram-tilille. Tässä Nopasen vastaus kysymykseen ”Mitä monet, joilla ei ole proteesia, pitävät itsestään selvänä?”

Kun ainoat amputoidut, joita mediakuvastossa näkee, ovat olympiatason paraurheilijoita, hämärtyy ehkä vammattomien ajatus amputoiduista ja proteeseista. Vaikka parhaimmat proteesit ovat nykyään tosi huippuja, eivät ne ikinä korvaa omaa toimivaa raajaa. Ei ole itsestään selvää, että amputoitu yleensäkään A) pystyisi käyttämään proteesia tai B) oppisi kunnolla käyttämään sitä.

Saatetaan ajatella, että mikäs siinä, sen kuin vain pukee proteesin ja lähtee liikkeelle, mutta tosiasiassa se vaatii paljon työtä. On paljon amputoituja, joilla on esim. tyngän kanssa komplikaatioita, jotka saattavat estää proteesin käytön kokonaan tai osittain. Ja proteesin oikeanlainen käyttö (lihastasapaino, hallinta) on tärkeää, jottei riko kroppaansa – hitto mäkin oon vasta syksystä lähtien opetellut oikeaa tekniikkaa!

Ja toisena ääripäänä myös se, että ajatellaan amputoidun elämän olevan kamalaa ja kurjaa. Mulle proteesi mahdollistaa työnteon, harrastamisen, elämisen. Se on upea apuväline.

Tutustu Liikuntamaan tarjontaan osoitteessa www.liikuntamaa.fi

Paralympiakomitean Luonto kaikille -sivusto

Kuva: Tuomo Nykänen