Iloliikuttaja-koulutuksesta saatu liikuntakipinä sai valtavan vaikean olon väistymään

Hyvät muuvit -logo, jonka taustalla ryhmä aikuisia jumppaamassa ulkoilmassa.

Suomen Paralympiakomitean koordinoimassa Hyvät muuvit -hankkeessa lisätään liikettä palveluasumisen ja tukitoiminnan piirissä olevien aikuisten parissa. Yhtenä hankkeen toimenpiteistä osallistujatahoille on tarjottu mahdollisuutta lähteä mukaan Paralympiakomitean Iloliikuttaja-vertaisohjaajakoulutukseen. Aarne Aspa-koti Liljalaaksosta otti tilaisuudesta vaarin ja kertoo nyt, millaiseen elämänmuutokseen Iloliikuttaja-koulutus hänet vauhditti:

– Tammikuussa mentiin ensimmäiselle kurssiviikonlopulle Pajulahteen. Se painottui sisäliikuntaan. Syyskuun alussa oli sitten toinen viikonloppu ja sen välissä meille annettiin tehtävä.

– Ohjaus kurssilla oli tosi hyvä. Vetäjät Suvi (Leinonen) ja Anna-Kaisa (Hokkanen) pitivät yllä hyvää ja kannustavaa ilmapiiriä. Ei ajateltu, että sinä olet 140-kiloinen kaveri, laitetaan sinut tekemään jotain kevyttä. Kyllä siellä laitettiin ihan tekemään, mutta se oli kannustavaa ja positiivista.

– Jos halusi tehdä rennompaa, niin saattoi tehdä rennompaa. Ei ollut mitään sellaista, että ”nyt teet tuosta kolme punnerrusta vähintään ja äkkiä!” Se oli sellaista kevyttä, ei liian hardcorea, niin että pysyi mielenkiintoisena se homma.

– Minulla oli valtavan vaikea olo silloin ennen tammikuun kurssia. Painoin sen 140-kiloa ja oli paljon sairauksia. Minulla epäiltiin uniapneaakin ja oli siihen viittaavia oireita. Minä ajattelin, että nyt saa riittää kyllä. Ei tässä nyt tarvita enää lisää sairauksia.

– Meininki siellä Pajulahdessa oli niin leppoisaa ja positiivista, että se antoi minulle kipinän liikkua. Olen nyt laihtunut 25 kiloa siitä tammikuusta. Se on vaikuttanut tosi paljon unen laatuun. Jaksan enemmän, olen pirteämpi ja keskittymiskyky on parempi. Minulla on vähän painoja kotona, teen kävelylenkkejä ja olen laittanut ruokavaliota kuntoon. Tämä on ollut kiva elämäntapamuutos.

– Kyllä minä olen ennenkin liikkunut, vaikka en koululiikunnasta hirveästi tykännytkään aikoinaan. Teini-iässä liikuin kuitenkin aika paljonkin, harrastin mm. kung-futa. Mutta liikkuminen jäi, kun tuli kaikkia sairauksia, ja sitten paino rupesi nousemaan.

– Pajulahdessa tammikuussa saimme kotitehtäväksi, että pitää vetää ryhmälle liikuntaa. Minä olen mielenterveyskuntoutujapuolelta, niin pidin sitten meidän ryhmälle Aspassa sellaisen pienen kivan tasapainoharjoituksen. Ei mitään jumppaa tai sellaista, vaan että olisi sopivan pieni kynnys osallistua.

– Ajattelin sen niin, että olen itsekin aika tuhdissa kunnossa, ja voi olla, etten jaksaisi mitään kovaa rääkkiä, niin voisin vetää sellaisen kevyen tuokion, että se olisi kaikille hauskaa.

– Tein sellaisen pelin, jossa oli erivärisiä lappuja ja osallistujien piti tietyssä järjestyksessä valita värit, joita laitoin siihen lattialle ja osallistujien piti sitten siinä järjestyksessä astua niiden värilappujen päälle. Semmoisen kivan pelin keksin. En edes katsonut mistään netistä, vaan ajattelin, että tällainen voisi olla ihan jees.

– Ryhmän vetäminen ei mennyt aluksi hirveän hyvin. Alku oli tosi vaisu, en saanut kutsuttua ihmisiä koolle. Mutta kirjoittelin siitä sitten Iloliikuttaja-kurssin vetäjille sellaisen raportin ja sain siitä tosi kivaa palautetta, että oli hyvin kirjoitettu ja että olin tajunnut sen, että täytyy ottaa ryhdikkäästi se porukka kunnolla kokoon. Ei jätetä ihmisiä sohville istumaan ja kutsuta sieltä yksitellen porukkaa. Ota se porukka haltuun ja sitten ala näyttää sitä juttua.

– Tässä on tullut nyt enemmänkin ajateltua, miten voi pitää ryhmän, erilaisia vaihtoehtoja. Harrastan itse radiolennokkeja. Pelkästään sellainenkin voisi olla aktiviteetti, sitäkin voi opettaa, ja minulla on siitä kokemusta. Olen miettinyt tällaisia kivoja juttuja, jotka voisi Aspa-kodin ryhmää kiinnostaa.

– Omalta osaltani Iloliikuttaja-kurssin jälkeen painonpudotus jatkuu. Se luo myös itsevarmuutta. Haluan myös kehittää sosiaalisia taitojani, jutella porukoiden kanssa, erilaisten ihmisten kanssa ja sitä kautta avartaa omaa käsitystä. Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä ryhmän vetämisessä. Toivottavasti myös niiden ihmisten, joille sitä ryhmää vetää, itsetunto kohenee, kun heitä kehuu. Aina jokaisen tehdyn jutun jälkeen muistaa ja osaa kannustaa, se on mielestäni tärkeää.

Lue lisää Hyvät muuvit -hankkeesta täältä.

Lue lisää Iloliikuttaja-vertaiskoulutuksesta täältä.