Ylitarkastajan kaino toive: Yrittäkää edes suunnitella esteetöntä

Erja Metsäranta

On väärin sanoa Erja Metsärannan olevan kyllästynyt työhönsä. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja suhtautuu työhönsä suorastaan intohimoisesti.

Metsäranta on kuitenkin kyllästynyt työssään siihen, että hän saa joka vuosi käsiinsä lukuisia huonosti tehtyjä liikuntapaikkojen rakennusavustushakemuksia, joissa ei etenkään esteettömyysasioita ole osattu huomioida edes auttavasti.

Aluehallintovirastot myöntävät rakennusavustuksia alle 700 000 euron liikuntapaikkarakentamisen hankkeisiin. Sitä isommat avustukset menevät opetus- ja kulttuuriministeriön kautta, mutta niihinkin aluehallintovirastot antavat lausuntonsa, jonka painoarvo on merkittävä.

Ministeriö edellyttää rakentamisavustuksen hakuohjeessaan, että hakemukseen liitetään hanketta koskeva esteettömyysselvitys ja peruskorjausten osalta esteettömyyskartoitus.

Aluehallintovirastoihin tulevissa hakemuksissa on usein paljon muitakin puutteita – suorapuheinen Metsäranta toteaa niiden olevan paikoin ”aivan puuta heinää” – mutta erityisesti esteettömyysselvityksissä on toivomisen varaa. Usein silloinkin kun ne ovat menneet kunnan vammaisneuvoston kautta.

– Se on tajuttoman kirjavaa. Parhaimmassa tapauksessa se on kaksi riviä, jonka sisältö on, että ei ole huomautettavaa, Metsäranta sanoi Liiku terveemmäksi esteettä -seminaarissa Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa.

– Olen rukoillut opetus- ja kulttuuriministeriön suuntaan, että jotain tehtäisiin. Että minä en kestä enää näitä esteettömyysselvityksiä, hän jatkoi.

Ministeriö valtuuttikin Satakunnan ammattikorkeakoulusta Riikka Tupalan johtaman työryhmän laatimaan esteettömyysselvityspohjan, jonka avulla saataisiin avustushakemusten laatijoille tietoon perusedellytykset asiallisen esteettömyysselvityksen tekemiseen.

Nyt alkaa olla valmista. Metsäranta toivoo, että jo tulevana keväänä esteettömyysselvitysohjeistus saataisiin jalkautettua. Kysymys ei ole pelkästään Metsärannan työn helpottamisesta vaan myös siitä, ettei jatkossa hakemuksia menisi myös läpi löperöin esteettömyysperustein.

– Toivon, että tämä esteettömyysselvitys tekisi arvioinnin yhdenvertaiseksi myös aluehallintovirastotasolla, että kaikkialla vaadittaisiin samoja asioita. Nyt se valitettavasti toteudu, Metsäranta myönsi.

Metsäranta oli erityisen vaikuttunut Liiku terveemmäksi esteettä -seminaarin sisällöistä.

– Kunpa minun kollegani olisivat kuunnelleet kaikki nämä luennot, hän totesi ja vetosi siihen, että laaja esteettömyyskartoitusosio pitäisi saada pakolliseksi kaikille rakentamisalan opiskelijoille.

Metsäranta tekee päätöksiä ja antaa lausuntoja merkittäviin liikuntapaikkojen rakentamisavustuksiin, ja hänen käsistään ei pääse läpi puoltoja hakemuksiin, joissa esteettömyysasioita ei ole asiallisesti huomioitu. Häntä voi perustellusti pitää yhtenä tärkeimmistä liikuntapaikkojen esteettömyyteen vaikuttavista henkilöistä Suomessa.

Metsärannan kaltaisia esteettömyysasiaa ajavia ihmisiä tarvittaisiin paljon lisääkin, sillä kyse ei lopulta ole kovin marginaalisesta yhteiskunnallisesta asiasta. Kuten Näkövammaisten Keskusliiton esteettömyysasiamies Hanna-Leena Rissanen nosti omassa seminaaripuheenvuorossaan esille, vuonna 2030 joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias.

– Ne uimahallit ja muut liikuntapaikat, jotka ovat käytössä vuonna 2030, tehdään ja peruskorjataan nyt, joten jotain tarttisi tehdä, summasi seminaarin puheenjohtajana toiminut Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n toiminnanjohtaja Riikka Juntunen.