Kuukauden vapaaehtoinen: Maritta Enqvistin elämä kytkeytyy kehitysvammaisten ratsastusharrastuksen ympärille

Lotta Romsi ja Maritta Enqvist

Special Olympics -ratsastusvalmentaja Maritta Enqvist on Paralympiakomitean maaliskuun Kuukauden vapaaehtoinen. Ehdota seuraavaa Kuukauden vapaaehtoista tästä.

Enqvistin osalta vapaaehtoistyö ratsastusvalmentajana ja kilpailunjärjestäjänä kytkeytyy vahvasti hänen työhönsä. Enqvistillä on Kirkkonummen Veikkolassa Eerikinkartanon talli, jonka viikoittaisista 120 asiakkaasta sadalla on jokin vamma tai erityisen tuen tarve.

Enqvistillä on kehitysvammainen isosisko. Hänen vanhempansa olivat jo Enqvistin lapsuudessa 1960- ja 70-luvuilla kehitysvamma-alan yhdistysaktiiveja.

– Silloin järjestäytynyt toiminta kehitysvammaisille ja heidän perheilleen oli Suomessa vielä lapsenkengissä, mutta olin pienestä pitäen vapaaehtoistoiminnoissa mukana leireillä, diskoissa ja bingoissa, espoolaislähtöinen Enqvist muistelee.

Perheessä ei ollut ratsastustaustaa, mutta Maritta innostui tallielämästä jo lapsena.

– Tallista muodostui oma ympäristöni ja siellä oli minun jengini.

Kun Enqvist astui työelämään, kehitysvammaiset eivät Suomessa vielä olleet oppivelvollisia. Kehitysvammaisille oli kuitenkin harjaantumisluokkia ja sellaisen avustajaksi Enqvist päätyi.

–  Olin silloin 80-luvun alussa jo hankkinut itselleni omia hevosia. Ryhdyin sitten käyttämään harjaantumisluokan oppilaita ratsastamassa hevosillani.

Ratsastusterapia käynnistyi Suomessa Satu Selvisen johdolla 80-luvun puolivälissä, joten tavallaan Enqvist oli aikaansa edellä huomatessaan hevosten kanssa toimimisen rauhoittavan kehitysvammaisia henkilöitä.

– Hevonen ei arvota meitä ihmisiä. Niille me olemme kaikki vain ihmisiä. Hevonen on iso eläin, sen kanssa toimiminen vaatii rauhallisuutta ja nöyryyttä, etkä voi lähteä käsittelemään sitä voimalla. Sen kanssa täytyy päästä samalle aaltopituudelle, mutta kun pääset, se on tosi palkitsevaa. Hevosten kanssa toimiminen lisää kehitysvammaisten henkilöiden itseluottamusta ja rohkeutta.

Kehitysvammaisten kilpailutoiminnasta Enqvist innostui vuonna 1997 luettuaan silloisen Suomen Kehitysvammaisten Liikunnan ja Urheilun lehdestä Lehtimäellä järjestettävästä kehitysvammaisten ratsastajien mestaruuskilpailuista.

– Lähdin Lehtimäelle katsomaan, minkä tasoisista kilpailuista on kyse. Tapasin siellä SKLU:n toiminnanjohtajan Eija Kangas-Virtasen ja lupasin tuovani seuraavana vuonna omat ratsastajani kilpailemaan. Vuonna 1998 oltiinkin sitten Niinisalon kisoissa kuuden ratsastajan kanssa.

Enqvist työskenteli koulumaailmassa yli 20 vuotta, kunnes vuonna 2002 hän vuokrasi Kirkkonummelta Eerikinkartanon tallin ja perusti sinne Kartanon Ratsastajien ratsastuskoulun pääasiassa kehitysvammaisille ratsastajille.

– Tyttäreni valmistui silloin kengityssepäksi, joten sain hänestä työparin tallille. Olimme kuulostelleet jo etukäteen, että kysyntää kehitysvammaisille suunnatulle ratsastustoiminnalle varmasti on olemassa, ja kyllä sitä osoittautui olevankin. Asiakkaat ovat usein pitkäaikaisia, kun toistoja tarvitaan tietysti paljon ennen kuin ollaan valmiita siirtymään seuraavalle tasolle.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen läpi Enqvist kulki kehitysvammaisten ratsastuskilpailuissa ratsastajiensa kanssa muun muassa Parkanossa ja Huittisissa. Vuonna 2011 Special Olympics -ratsastuksen kotimainen organisointi siirtyi Suomen Ratsastajainliiton vammaisratsastuskomitean alaisuuteen. Tuolloin kisat järjestettiin Harjun oppimiskeskuksessa Virolahdella ja vuodesta 2012 kisat on Harjussa järjestänyt Enqvistin Kartanon Ratsastajat.

– Harju on pitkän matkan päässä Kirkkonummelta, mutta siellä on hyvät puitteet kisoille ja majoituspaikat lähellä maneesia. Tasapuolisuuden vuoksi tarvitaan vieraat hevoset kaikille, joten mestaruuskisoja ei edes voisi järjestää meillä Kirkkonummella.

– Kisat ovat alkusyksystä ja kisajärjestelyt alkavat jo alkuvuodesta. Kisoja varten kerätään kokoon aktiivinen talkooporukka, joka koostuu pääasiassa ratsastajien vanhemmista, minun aikuisista lapsistani ja meidän tallin tallitytöistä ja -pojista. Lisäksi saadaan Harjun oppimiskeskuksen opiskelijoita avuksi. Oma hommansa on löytää kisoihin tuomarit.

Kansainvälisissä Special Olympics -kisoissa Enqvist on ollut mukana valmentajana vuoden 2011 Ateenan kesämaailmankisoista lähtien. Ensi kesän maailmankisat Berliinissä ovat Enqvistille neljännet.

– Olen huono lähtemään minnekään muuten, olisin vain aina kotona. Irrottautuminen oman tallin arjesta on vaikeaa, mutta itse reissussa on kyllä kivaa. Saadaan olla pari viikkoa kisakuplassa ratsastajien kanssa, ja on huikeaa seurata, miten hienosti he suoriutuvat kisoista vieraalla hevosella.

Ehdota Kuukauden vapaaehtoista!

Suomen Paralympiakomitea nostaa vapaaehtoistoimijoiden tekemää arvokasta työtä valokeilaan Kuukauden vapaaehtoinen -juttusarjassa, jossa esitellään vapaaehtoistyötä paraurheilun tai soveltavan liikunnan parissa tekeviä henkilöitä.

Kuukauden vapaaehtoinen voi toimia urheiluseuran tai paikallisyhdistyksen riveissä tai olla jollain muulla tavalla tekemisissä paraurheilun tai soveltavan liikunnan kanssa. Kuukauden vapaaehtoinen valitaan sähköisen ilmiantolomakkeen kautta tulleiden ehdotusten joukosta.

Anna oma ehdotuksesi Kuukauden vapaaehtoiseksi tästä

Kuukauden vapaaehtoiseksi ei voi ilmoittaa itseään, vaan ehdotuksen tulee tulla toisen henkilön/tahon tekemänä. Ehdotuksen yhteyteen kirjoitetaan lyhyet perustelut, miksi juuri tämä henkilö olisi hyvä Kuukauden vapaaehtoiseksi.

Jos ehdotat henkilöä tammikuun Kuukauden vapaaehtoiseksi ja hän ei tule valituksi, häntä ei tarvitse ehdottaa uudestaan. Aiemmat ehdotukset huomioidaan tulevien kuukausien valintaprosessissa. Sama henkilö/taho voi ehdottaa myös useampaa Kuukauden vapaaehtoista. Yhteen lomakkeeseen tulee kuitenkin laittaa vain yhden ehdotettavan nimi.

Kuukauden vapaaehtoinen -artikkeli julkaistaan kunkin kuukauden viimeisenä päivänä. Ehdotuksia Kuukauden vapaaehtoiseksi voi lähettää milloin tahansa.

Muut Kuukauden vapaaehtoiset

 

Haluatko tulla mukaan toimintaan?

Liity Paralympiakomitean vapaaehtoisten listalle tästä

Vapaaehtoiset koulutetaan tapahtumakohtaisesti, ja usein lajista ja työtehtävistä ei tarvitse olla aiempaa kokemusta. Tapahtumista lähetetään viestiä vapaaehtoisille, jotka ovat listalle ilmoittautuneet. Tapahtumien määrä ja vapaaehtoisten tarve vaihtelee.