Inkki Inola: Hiihdosta hyvää mieltä ja oloa

Inkki Inola

Maastohiihto on loistavaa kestävyysurheilua. Sitä voi harrastaa niin aktiivi- kuin kilpatasolla oman mielenkiinnon mukaan. Hiihdon hyödyt kestävyyden parantajana auttavat myös latujen ulkopuolella. Kestävyyskunnon paraneminen parantaa jaksamista opiskelussa ja työelämässä. Monet työtehtävät vaativat hyvää kestävyyskuntoa, jonka hankkimisessa ja ylläpidossa hiihto on oiva laji. Lisäksi hyvän kunnon ansiosta jaksaa myös arkipäivän toimissa paremmin. Hiihdon yksi hyvä puoli esimerkiksi kuntosaliharjoitteluun verrattuna on liikkuminen luonnossa raittiissa ilmassa.

Minä olen itse kokeillut pienestä pitäen eri lajeja ja suosittelen kaikkia vanhempia kokeilemaan lasten kanssa eri lajeja, jotta löytyy jokaiselle se oma juttu. Kun lapsi tai nuori etsii omaa lajiaan, ei pidä ajatella heti, ettei joku mielenkiintoinen laji sovi itselle siksi, että on jokin harrastamista vaikeuttava vamma. Lähes kaikkia lajeja voi harrastaa sovelletusti ja ainahan vain mielikuvitus on rajana. Esimerkiksi itse näkövammaisena olen kokeillut eri lajeja painista jääkiekkoon etsiessäni omaa juttuani. Alussa on aina vaikeuksia uutta lajia aloitellessa, mutta aina pitää muistaa, ettei saa lannistua ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Itselleni lopulta löytyi rakkaimmaksi lajiksi maastohiihto. Siinä pidän eniten itseni haastamisesta, harjoittelun monipuolisuudesta ja luonnossa liikkumisesta.

Haluankin kannustaa kaikkia rohkeasti ladulle kokeilemaan olisiko hiihto se oma juttu ja mahdollisesti tavoittelemaan maailman kärkeä. Kaikista ei tarvitse tulla maailmanmestareita, vaan tärkeintä on löytää se taso, jossa itse haluaa urheilla ja kehittyä.

Hiihtoharrastuksen aloittaminen on helppoa. Ei tarvitse hankkia kuin sukset, sauvat ja monot, jolloin pystyy lähteä hiihtämään. Jos ei ole lainkaan aiempaa kokemusta, hiihto kannattaa aloittaa tasamaalla ja harjoitella suksilla etenemistä. Yleisesti perinteisen hiihdon opettelu on helpompaa tasapainon kannalta. Erityisesti uuden suksitekniikan ansiosta markkinoilla olevat pitopohjasukset antavat suht varmaa pitoa kelillä kuin kelillä, joten ei tarvitse heti alkuun opetella voiteluasioita. Kun alkaa tottua suksella liikkumiseen, voi suunnata pidemmille lenkeille. Aluksi on hyvä tehdä pieniä lenkkejä ja selvittääkseen oman kuntonsa ja pikku hiljaa pidentää lenkkiä. Lisäksi kannattaa hyödyntää paikallisten urheiluseurojen tarjoama tuki tekniikan opettelussa. Itse olen pienestä asti ollut mukana seuratoiminnassa ja saanut sieltä tekniikan alkeet. Suosittelen näkövammaisiakin ottamaan reilusti osaa seurojen toimintaan iästä ja tasosta riippumatta. Seuroissa on usein eri tasoisia ryhmiä, joten jokaiselle löytyy varmasti paikka, jossa treenata oman tasoisten seurassa. Itselläkin oli aluksi pieniä vaikeuksia, mutta kun keskustelee reilusti ryhmän vetäjien kanssa ja kertoo vammasta ja siitä mitä hankaluuksia se aiheuttaa, osaavat vetäjät ottaa erilaiset tarpeet huomioon.

Toivonkin, että mahdollisimman moni lähtisi kokeilemaan rohkeasti mielenkiintoisia lajeja ja löytäisi oman mielenkiinnonkohteensa.

Teksti: Inkki Inola

Kirjoittaja on 18-vuotias kilpahiihtäjä. Inkki on Laukaan lukion toisella vuosiluokalla. Hän edustaa keskisuomalaista Pihtiputaan Tuiskua. Hän on myös Jyväskylän urheiluakatemian jäsen sekä harjoittelee nuorten paralympiaryhmässä sekä hiihtoliiton nuorten Habitaryhmän leirityksissä.